KKO:1983-II-31
- Asiasanat
- Pesänjakaja - Pesänjakajan toimivalta - Kuolinpesän väitetty saatava pesänosakkaalta
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R79/335
- Taltio
- 1881/82
- Esittelypäivä
Perinnönjaossa oli väitetty kuolinpesällä olevan pesänosakkaalta saatava, jonka perusteeksi ilmoitettiin vainajan elinaikana tämän varainkäytöstä huolehtineen pesänosakkaan päättämien puutavarakauppojen nettomyyntitulo. Pesänjakajan toimivaltaan kuului tutkia ja ratkaista erimielisyys tuon saatavan olemassaolosta.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
C:n, D:n ja E:n F:ää, G:tä ja H:ta vastaan ajamasta kanteesta Jalasjärven KO p. 2.8.1976 oli lausunut selvitetyksi seuraavaa:
KO:n määrättyä päätöksellään 23.5.1974 kaksi henkilöä pesänjakajina toimittamaan pesänosituksen ja perinnönjaon 20.12.1962 kuolleen A:n ja hänen 2.12.1962 kuolleen miehensä B:n jälkeen, pesänjakajat olivat 25.8.1975 päivätyllä perinnönjakokirjalla toimittaneet perinnönjaon sanotuissa kuolinpesissä. Tuolloin pesänjakajat olivat yksimielisesti katsoneet, että kuolinpesien osakkaista A:n ja B:n täysi-ikäisistä lapsista, jotka olivat asuneet A:n ja B:n luona, C, D ja E ainakin vuosina 1960 -1962, vanhempien ollessa sairautensa vuoksi kykenemättömiä taloudellisia asioitaan hoitamaan, olivat yhteisesti hoitaneet näiden maatilojen taloutta ja myyneet vuosina 1960 - 1962 A:n ja B:n muiden elossa olevien lasten F:n, G:n ja H:n väittämin tavoin puutavaraa ja että näiden kauppojen nettomyyntituloista oli jäänyt A:n ja B:n talouteen varoja, huomioon ottaen varojen vähennyksenä maksetuiksi selvitetyt menoerät, ainakin 105 000 markkaa. Kun tätä rahamäärää ei ollut ilmoitettu A:n ja B:n jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa olleen pesässä, pesänjakajat, katsoen C:n, D:n, ja E:n olevan vanhempiensa talouden varainkäytöstä vastuullisina henkilöinä yhteisvastuullisesti vastuussa tuosta summasta, olivat lukeneet sen kuolinpesien saatavaksi C:ltä ja E:ltä yhteisesti, ja siten tältä osin toimittaneet perinnönjaon A:n ja B:n jälkeen.
Kun mainitun 105 000 markan saatavan olemassaolo kuitenkin oli ollut, C:n, D:n ja E:n sen kiistäessä, jakohetkellä riitainen, eivätkä kuolinpesät siitä syystä siis vielä olleet siten selvitetyt, että perinnönjako olisi voitu toimittaa, ja kun oli katsottava, että pesänjakajien toimivaltaan ei sisältynyt ratkaista sanotunlaista, pesän selvitykseen liittyvää riitakysymystä, niin ja koska ei myöskään ollut selvitetty, että C, D ja E olisivat pesänjakajien edellyttämällä tavalla tilivelvollisia, kun A ja B, joiden ei ollut näytetty olleen vailla oikeustoimikelpoisuutta, eivät olleet esittäneet vaatimuksia C:n, D:n ja E:n heidän puolestaan suorittamista toimista, KO oli nojautunut perintökaaren 23 luvun 1 §:n 1 momentissa ja 2 §:n 3 momentissa, verrattuna saman kaaren 19 luvun 16 §:n 1 ja 2 momenttiin, ilmaistuun oikeusohjeeseen, julistanut edellä mainitun 25.8.1975 toimitetun perinnönjaon A:n ja B:n kuolinpesissä mitättömäksi ja määrännyt, että kuolinpesissä oli toimitettava uusi perinnönjako.
Koska tämän asian oli katsottava olleen niin sekavan ja epätietoisen, että oikeudenkäyntiin oli ollut perusteellista aihetta, KO oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla määrännyt, että asianosaisten oli kärsittävä itse kulunsa asiassa.
Vaasan HO, jonka tutkittavaksi F, G ja H olivat saattaneet jutun, t. 21.12.1978 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan.
F, G ja H pyysivät lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällyttivät muutoksenhakemuksen. C, D ja E vastasivat hakemukseen.
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun. Pesänjakajat olivat F:n, G:n ja H:n vaatimuksesta todenneet, että kuolinpesillä oli 105 000 markan saatava pesien osakkailta C:ltä, D:ltä ja E:ltä. Pesänjakajien toimivaltaan oli kuulunut ratkaista perinnönjaossa ilmennyt erimielisyys kuolinpesän väitetystä saatavasta eräiltä pesänosakkailta. Alempien oikeuksien ei siten olisi tullut pitää tuota riitakysymystä pesän selvitykseen liittyvänä ja siis perinnönjaon esteenä.
Hyväksyessään väitetyn saatavan pesien varoiksi 105 000 markan määräisenä pesänjakajat olivat pitäneet tätä määrää vuosina 1960 - 1962 suoritettujen puutavarakauppojen nettomyyntitulona, josta C, D ja E olivat yhteisvastuullisesti vastuussa vanhempiensa talouden varainkäytöstä vastuullisina henkilöinä. KKO katsoi kuitenkin jääneen näyttämättä, että C, D ja E, joiden tosin oli selvitetty avustaneen vanhempiaan taloudellisten asioiden hoitamisessa, olisivat puutavarakauppojen johdosta velkaa vanhempiensa kuolinpesille.
Edellä esitetyillä perusteilla KKO, muuttaen HO:n tuomiota ja KO:n päätöstä ja hyläten kanteen enemmälti, poisti pesänjakajien ratkaisun kysymyksessä olevan 105 000 markan määrän lukemisesta saatavana pesien varoihin ja sen jakamisesta perillisten kesken. Perinnönjako A:n ja B:n kuolinpesiin kuuluvien rahavarojen ja arvopapereiden sekä irtaimistoesineisiin luetun kaappikellon osalta määrättiin KKO:n tuomion mukaisesti laillisessa järjestyksessä uudelleen suoritettavaksi. Muilta osin pesänjakajien 25.8.1975 päättämä perinnönjako jäi noudatettavaksi.
Asian laadun vuoksi asianosaiset saivat pitää heillä olleet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Heinonen, Takala, Lehtonen ja af Hällström sekä ylimääräinen oikeusneuvos Roos